Joutsenlammella

Balettia sen suuremmin tuntemattakin voinen sanoa, että Joutsenlampi on todellinen klassikkobaletti. Se on läpäissyt myös populaarikulttuurin puolella itsensä esiin. Joutsenlammen musiikkiteeman tuntenevat kaikki; kaunis, suureellinen, tunteikas ja haikea Pjotr Tšaikovskin musiikki teokseen on yksi klassisen musiikin tunnetuimmista. Joutsenlampi toimii myös kehysaiheena Darren Aronofskyn Black Swan -elokuvassa vuodelta 2010. Paljon kehuttu ja palkittu, toisaalta ristiriitaisia arvioita saanut elokuva oli itselleni aika kammottava katselukokemus - ei aiheen näennäisen rankkuuden, vaan kertakaikkisen kehnouden ja omaperäisyyden puutteen vuoksi. Elokuvan katsoneiden jyrkästi jakautuneet mielipiteet ovat kyllä hämmentäviä, itse en ylistykseen valitettavasti voi yhtyä. Olin ihmeissäni tarinankerronnan tahmeudesta, henkilöhahmojen epäaitoudesta, liiallisesti alleviivatusta symboliikasta ja etenkin visuaalisesta kierrätyksestä, joka oli liian ilmiselvää ollakseen mielenkiintoista. Esimerkiksi päähenkilön mielen särkymiseen viittaavat murentuvat seinät ja muut kauhuelementit olivat suoraan kopioitu Roman Polanskin Inhosta vuodelta 1965, joka on huikean intensiivinen urbaanin vieraantuneisuuden ja seksuaalisen ahdistuksen sekä klaustrofobinen mielen kontrollin menettämisen kuvaus. No, lopputulos on että en pitänyt Black Swan -elokuvasta lainkaan, jos toiset pitivät, olkoon niin.

Palatakseni itse Joutsenlampi-balettiin, kävin katsomassa sen eilisiltana Kansallisoopperassa. Alleviivaan viimeistään tässä kohdassa, etten ole todellakaan mikään baletin ja tanssin erikoisasiantuntija. Rakkauteni tanssia kohtaan juontuu jo lapsuudesta ja musikaalielokuvien ahkerasta katselemisesta. Kuitenkin tanssi-innostukseni on konkretisoitunut teoiksi vasta aivan viime vuosina, jolloin olen uskaltautunut kokeilemaan itsekin erilaisia tanssilajeja ja päästänyt mieleni kahleet vapaaksi, oppinut että koskaan ei ole liian myöhäistä yrittää itse. Sama pätee myös tanssin katselemiseen, jostain syystä kävin katsomassa balettiesityksen ensi kertaa vasta viime vuonna - mikä kaunis ja kiehtova, uusi maailma minulle avautuikaan! Ensikokemuksena Bajadeeri oli runsas, eksoottinen ja kiihkeä. Eilen esitetty Joutsenlampi oli herkempi, mutta hyvin tunteellinen ja intensiivinen. Mielettömän kaunis ja tuttu musiikki auttoi tunnelmaan pääsemisessä. Päätanssijat ja joutsenjoukko olivat todella hyviä tehtävissään, samoin kasakkatanssijat ja "käärmenainen" jäivät taitavuudessaan mieleen. Ymmärtääkseni Kenneth Greven koreografia oli hyvin perinteinen, perustuen Petipa-Ivanovin versioon vuodelta 1895. Tämä sopi minulle - tanssi oli ilmaisuvoimaista ja linnun olemuksen vangitsevaa. Eun-Ji Ha Odette/Odile -pääroolissa oli huikean taitava ja vaikuttava esiintyjä.

Baletissa pidän ensinnäkin tanssista - kauniista kehon liikkeistä ja sen hallinnasta. Yksilösuoritusten taitavuus ja ryhmätanssien synkronia ja näyttävyys ovat yhtä lailla vaikuttavia. Toinen tärkeä asia balettikokemuksessa on musiikki, joka luo pohjan tanssitulkinnalle ja vahvistaa siitä välittyvää tunnetta. Puvut, lavasteet ja muut visuaaliset elementit luovat tanssin ja musiikin kanssa yhdessä ikkunan toiseen todellisuuteen, unelmiin, tarinoihin ja tunteisiin. Baletti on suloista eskapismia, dramaattisten tunteiden kirjoa, visuaalista karkkia ja upeita eri alojen taidonnäytteitä yhdessä paketissa. Tuoreen Joutsenlampi-kokemuksen innoittamana alankin suunnittelemaan seuraavaa balettivierailuani.

Kuuntele myös Figaron kiinnostava juttu balettimusiikin säveltämisestä ja baletin kuriositeettiolemuksesta 1800-luvun lopulla ja Tšaikovskin Jousenlammen merkityksestä baletille. Ohjelmassa soitetaan paljon Joutsenlammen ihanaa musiikkia ja se on kuunneltavissa vielä 19 päivän ajan.