Jostain syystä blogini on ajautunut viime aikoina enemmän elokuva-aiheisiin, mutta olkoon niin. Lupaan raportoida myös tulevista muista kulttuurielämyksistä ja ajatuksistani kunhan ne tulevat ajankohtaisiksi. Tällä kertaa luvassa siis vielä elokuvia, tarkemmin sanottuna dokumenttielokuvia. Mainio DocPoint -festivaali on jo yli kymmenen vuoden ajan tuonut nähtäville laajan otannan dokumenttielokuvia sekä Suomesta että maailmalta. Festivaalin elokuvatarjonta on paisunut kiitettävän suureksi, joten sen joukosta löytää kiinnostavia tapauksia, jopa hieman liikaakin - edessä on siis raakaa oman ohjelmiston karsintaa kuten syksyisin Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin kohdalla on tapana. Valinnan vaikeudesta huolimatta nämä festivaalit ovat Helsingin elokuvatarjonnan suola, pääsemmehän tällä tavoin näkemään sellaisia elokuvia, mitä muuten ei koskaan teattereissamme esitettäisi. DocPoint 2013 esittää elokuvia ensi viikon tiistaista sunnuntaihin, ja lipunmyynti on käynnissä, joten aikaa on vielä laatia omaa valikoimaansa.
Tämän vuoden reilun kymmenen esityssarjan joukosta nousevat mielenkiintoisimpina esiin muun muassa Higher Ground, jonka alla käsitellään luonto- ja ympäristöteemoja. Esimerkiksi ilmakuvistaan tunnetun Yann Arthus-Bertrandin ja Michael Pitiot'n meren kauneudesta ja toisaalta sen hyväksikäytöstä kertovan Planet Ocean -elokuvan visuaalisuutta on kehuttu etukäteen kovasti. Saman sarjan Aluna (Alan Ereira) kertoo luonnon kiertokulun järkkymisestä Kolumbian rannikolla ja alkuperäiskansan ennustamasta ympäristötuhosta, toisaalta ratkaisuista sen ehkäisemiseksi.
Kaleidoskooppi -esityssarja pitää sisällään nimensä mukaisesti vähän kaikkea jännittävää - itseäni kiinnostavat eniten vahvan historiallisen näkökulman omaavat Men at Lunch (Seán Ó Cualáin) ja Viru - tarinoita hotellista (Taru Mäkelä, Johanna Onnismaa). Ensin mainittu kurkistaa erään maailman tunnetuimman valokuvan taakse ja kertoo siirtotyöläisten todellisuudesta 1930-luvun New Yorkin rakennustyömailla, pilvenpiirtäjien huipulla. Jälkimmäisessä pureudutaan tarinoihin kylmän sodan aikana kahta kansaa yhdistäneessä paikassa - Tallinnan legendaarisessa Viru-hotellissa.
Tämä ei ole taidetta -sarja sisältää elokuvia taiteesta ja populaarikulttuurista, aiheina muun muassa rap-musiikki, Anton Corbijn, Roman Polanskin elämä ja elokuvat, Stanley Kubrickin Hohto -elokuva ja performanssitaiteilija Marina Abramovic.
Suurimmat odotukset itselläni on kuitenkin ehkä kotimaista esityssarjaa kohtaan, sen ohjelmisto vaikuttaa todella laadukkaalta. Aikeissa olisi katsoa ainakin Jäniksenä Varkaudessa (Matleena Jänis), jossa rakennemuutoksen kourissa olevaa teollisuuskaupunkia tarkastellaan paikallisen valokuvaamon linssien lävitse. Laulu koti-ikävästä (Mika Ronkainen) kietoo yhteen maahanmuuttajakokemuksen lahden takana, sukupolvien kohtaamisen ja musiikin yhdistävän voiman. Yleistä kulutuskritiikkiä, vai yksityisiä elämänvalintojako pohdiskeleva Tavarataivas vaikuttaa myös äärimmäisen mielenkiintoiselta dokumentilta, jossa ohjaaja Petri Luukkainen panee itsensä peliin.
Tavarataivas
Sukupolvi (Ilkka Ruuhijärvi, Ulla Turunen) on seurantadokumentti 1970-luvun lopulla syntyneistä, Helsingin Merihaassa aikuisiksi kasvavista lapsista. Itseäni samaan sukupolveen kuuluvana kiinnostaa nähdä miten tutut, mutta taakse jääneet ilmiöt kasvun vuosilta näyttäytyvät elokuvassa.
Paljon muutakin kiinnostavaa löytyy, etsikää omanne, ja kertokaa toki tuonne kommenttiosioon omista valinnoistanne!
Itse raportoin lisää elokuvia nähtyäni.
(Kaikki kuvat: DocPoint)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti