Aikahyppy 1920- ja 1930-lukujen ravintolaelämään

Missä helsinkiläisessä ravintolassa oli marokkolainen sali? Kuka taiteilija sisusti äitinsä Chat Doré -nimisen ravintolan? Minkälaisia paikkoja olivat Franciskaner ja Café Pagod?

Vastauksen saat Hotelli- ja ravintolamuseolle laatimassani verkkonäyttelyssä Moderni eksotiikka - 1920–1930 -luvun helsinkiläisravintoloiden sisustuksia, jossa pääsee tutustumaan jännittävän eksoottiseen 1920- ja 1930-luvun ravintolainteriöörien maailmaan.

Kieltolaista huolimatta 1920-luvulla panostettiin kahviloiden ja ravintoloiden sisustuksiin. Niissä yhdistyivät ajan muoti-ilmiöt art deco, orientalismi, klassismi ja varhainen funktionalismi. Uutuutena ravintolaelämään astui jazzmusiikki, jota kuultiin illallistansseissa. Ravintolakulttuuri vapautui hiljalleen tiukan etiketin kahleista ja ravintoloihin tultiin nauttimaan. Myös ravintoloiden nimet kuten Alhambra ja Kairo kertoivat eksotiikan ihannoinnista. 

Näyttely perustuu pitkälti Hotelli- ja ravintolamuseon omiin valokuva-, menu- ja esinekokoelmiin ja avaa näkymän runsaisiin ja detaljirikkaisiin 1920- ja 1930-luvun ravintolainteriööreihin. Jos olet kiinnostunut ajan sisustustyyleistä ja Helsingin ravintolahistoriasta, suosittelen lämpimästi.

Moderni eksotiikka – 1920-1930-lukujen helsinkiläisravintoloiden sisustuksia on nähtävillä osoitteessa www.modernieksotiikka.fi

Kaikki kuvat: Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat

Näyttelyvinkkejä kevättalvelle 2014

Otso Kaijaluoto herätteli keskustelua blogissaan Taide ja Kansa museonäyttelyiden löydettävyydestä, ja ehdotti jonkinlaisen visuaalisuuteen perustuvan sovelluksen perustamista, johon voitaisiin koota museonäyttelyiden teasereita. Etenkin taidemuseoiden kohdalla tällainen sovellus voisi olla erittäin toimiva. Toki itse kaipaan myös kontekstia ja taustoitusta, mutta edellä mainittu sovellus voisi helpottaa aivan uusien yleisöjen näyttelysaleihin saamista.

Kirjoituksesta inspiroituneena päätin listata sekä omaksi muistilistaksi että muidenkin iloksi tärppejä menossa oleviin, kohta loppuviin tai pian avautuviin museonäyttelyihin, jotka ovat must-kamaa itselleni.

Pian avautuvat:

Helsingin taidemuseon Chaplin-näyttely avataan kuluvan viikon perjantaina. Olen aivan Chaplin-hullu, rakastan hänen elokuviaan, kulkurin hahmo puhuttelee sekä Chaplinin oman elämän vaiheet kiinnostavat minua kovasti. Suosittelen elokuvan historiasta ja varhaisesta tähtikulttuurista kiinnostuneelle.

Suunnitellessani matkaa Turkuun huomasin Turun taidemuseossa pian avautuvan kiinnostavan oloisen kokoelmanäyttelyn nimeltä Kootut teokset. Toteavan nimen takaa löytyy useita kiinnostavia teemoja, kuten länsimaisen kulttuurin kantatarinat ja mytologia, kauhu ja surrealismi sekä satu- ja fantasiamaailma. Näitä teemoja tarkastellaan laajalla ajallisella skaalalla, teokset ovat peräisin 1800-luvulta aina 2000-luvulle saakka. Turun taidemuseon tarjonnassa kiinnostaa myös Mika Karhun kiinnostavan häiriintyneen ja pelottavan oloiselta vaikuttava tussi- ja hiilipiirrosnäyttely. Menossa on myös Emil Wikströmin veistostaidetta esittelevä näyttely.

Helmikuun lopulla avautuva, Vitra-designmuseon tuottama näyttely Arjen muotoilija - Rudolf Steiner EMMAssa keskittyy Steinerin monipuoliseen vaikutukseen useilla elämän- ja kulttuurin aloilla. Tarjolla "Steinerin aikaansaannoksia niin kuvataiteen, arkkitehtuurin, muotoilun kuin näyttämötaiteiden alalla. Näyttely esittelee myös Steinerilta vaikutteita saanutta aikalaistaidetta sekä Steinerin ajatuksista edelleenkin inspiroituvaa nykydesignia."

Tove Janssonin 100-vuotisjuhlanäyttely avataan Ateneumissa maaliskuun puolessavälissä. Janssonin monipuolista uraa esittelevä näyttely tarjoaa muumien ja sarjakuvan lisäksi siis maalaustaidetta, kirjallisuutta, poliittisia pilapiirroksia ja kuvituksia.

Vielä ehtii:

Helsingin kaupunginmuseon Art Nouveaun luonto -näyttely on sulkeutumassa tämän viikon lopulla. Näyttelyssä nähdään kuinka Art Nouveaun ja Jugendin kasviornamentiikka on vallannut taiteen ja arkkitehtuurin 1800-1900 -luvun vaihteen Suomessa ja Euroopassa.

Maaliskuulle asti jatkavat myös Kansallismuseon Aho & Soldan - Autot & Helsinki, joka johdattaa kaupunkiautoilun historiaan valokuvien avulla ja Miranda - mustalaisten holokausti, kuka pelkää valkolaista?, joka avaa Euroopan lähihistoriaa ja nykyisyyttä romanien näkökulmasta.

Tallinnan Lennusadam-museon Titanic: tarina, löydöt, legendat -näyttely alkuperäisesineineen on nähtävissä maaliskuun loppuun saakka. Näyttelyssä on Titaniciin liittyvien esineiden ja tarinoiden lisäksi rekonstruoituna aluksen pääportaikko, ensimmäisen luokan käytävä ja eri hyttiluokkien hyttejä. Joku kaunis päivä ensi kuussa siis hyppään lauttaan ihan pelkästään tämän takia. Samalla reissulla voinkin tutustua paljon hehkutettuun Kalamajan alueeseen.

Juuri avutunut Ars Fennica -näyttely Kiasmassa on avoinna huhtikuun loppupuolelle asti. Ars Fennica -ehdokkaat ovat taiteilijapari IC -98 (Patrik Söderlund ja Visa Suonpää), Riitta Ikonen, taiteilijapari Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen, Leena Nio sekä Pauliina Turakka Purhonen.

Mikäli olet tykästynyt Arppeanum-rakennuksessa toimivan Helsingin yliopistomuseon upeaan valurautaportaikkoon ja historiaa huokuviin saleihin, tai et ole koskaan käynyt siellä, nyt on aika. Helsingin yliopistomuseo nimittäin luopuu nykyisistä Arppeanumin tiloistaan 1.6.2014. Perusnäyttely on suositeltava, ja Kulttuurien museon kanssa yhteistyössä järjestetty näyttely Siperiaan! M. A. Castrénin 200-vuotisjuhlanäyttely, johon tutustuin viime joulukuussa on kiinnostava katsaus varhaiseen alkuperäiskansojen tutkimukseen. Näyttelyssä oli myös hauskoja visuaalisia elementtejä, kuten aineettoman oloinen siimoista rakennettu kota. Mutta kuten mainitsin, pelkkä rakennus ja sen interiööri on todellinen elämys ja vierailun arvoinen, kun sinne vielä kerran pääsee. Rakennuksen tulevaisuuden käytöstä ei ollut tietoa kun viime vierailulla asiasta kyselin.

Tässä sitä on savottaa tuleville kuukausille! Vinkatkaa ihmeessä omia näyttelysuosituksianne tuonne kommentteihin - myös muilla paikkakunnilla asuvat, jos vaikka saisin innoituksen museoretkeen! Tarjonta on kuitenkin niin suuri, että jotain kiinnostavaa saattaa mennä ohitse.



Kaikki kuvat Helsingin yliopistomuseo Arppeanumin Siperiaan! -näyttelystä.
Kuvat: Helsingin yliopistomuseo / Timo Huvilinna.

Helsingin juhlaviikkojen ohjelmisto 2013

Eilen sitten julkaistiin elokuisten Helsingin juhlaviikkojen ohjelmisto. Tarjolla on kyllä taas todella kiinnostava ja monipuolinen valikoima eri taiteenlajeja, ja löysin useita juttuja, joita haluaisin käydä katsomassa. Esittelen tässä muutamia tapahtumia ja esityksiä, joista innostuin. Lajittelin ne teemoittain, että megalomaanista listausta olisi mukavampi lukea.

Teatteri

Kristian Smedsin kirjoittamalta, Dostojevskin Rikokseen ja Rangaistukseen pohjaavalta Sonjan monologilta Sad songs from the heart of Europe odotan suuria tunteita.

Raoul. Kuva: Richard Haughton.

Poikkitaiteelliset

Raoul
Surrealistista sirkusta!

Riehakkaat mykät
Koululaisten sävellyksiä Chaplinin varhaisiin mykkäelokuviin Orionissa.

Reddress. Kuva: Kate Elliott.

Reddress
Mitä kaikkea Aamu Songin kehittämä Reddress on? Ainakin pukusuunnittelua, arkkitehtuuria, muotoilua, esiintymispaikka, katsomo, olotila, turvallinen kolo, yhteisöllinen kokemus...
Olen pitkään haaveillut pääseväni sukeltamaan reddressin taskuihin, ja Pekka Kuusiston kuratoimassa ohjelmistossa kiehtoo eniten Jori Hulkkosen ja Juho Paalosmaan elektropopduo Sin Cos Tan, vanhan musiikin ilta Mari Palon kanssa sekä Yonan, Samuli Kosmisen ja Jukka Perkon jo viime vuoden Flow'ssa vakuuttanut Unela.

Helsinki-triptyykki/Viirus-teatteri. Kuva: Aarne Tapola.

Theatre goes movies: Helsinki-triptyykki
Jarmo Lampelan, KOM-teatterin, Ryhmäteatterin ja Viirus-teatterin yhteistyönä syntyneet Helsinki-aiheiset leffat on aivan pakko nähdä! Parasta, että näitä näytetään teattereiden omissa tiloissa eli vanhoissa leffateattereissa.


Musiikki

Soiva kaupunki
Soitinpuisto tuulen tahdissa Kaivopuistossa, barokkimusiikkia makuuasennossa Kaupungintalolla ja iltasoittoja kaupungin torneista. Kuulostaa kesäisen helpolta ja huolettomalta tavalta nauttia musiikkia kaupungissa!

Viapori Jazzin ohjelmistosta kiinnostavia poimintoja ovat Tuomon ja Emma Salokosken epäilemättä ihana Burt Bacharach -ilta ja Teppo Mäkysen Teddy and the West Coasters.

Valistuksen ajan orkesteri sukeltaa vaihteeksi 1800-luvun romantiikkaan.

Surrealismia ja silmänlumetta. Valokuvan julkasisija: B.K.L., Ranska.

Taide

Surrealismia ja silmänlumetta 1900-luvun alun valokuvakorteissa
Suomen valokuvataiteen museossa on esillä old shool -kuvankäsittelyä, kollaasia ja illuusioita 1900-luvun postikorttitaiteessa. Pakko nähdä!

Taidetta Tullaamoon
Kalasatama, tyhjä varastorakennus, nuoria taiteilijoita kesäduunissa - can't go wrong.

Kiss & Cry. Kuva: Marteen Vanden Abeele.

Elokuvat

Reaaliajassa minilavasteesta valkokankaalle heijastettava Kiss & Cry on varsinainen tapaus ja yhteistyöesitys Espoo Cinén kanssa.

Walt Disneyn Fantasia kinokonserttina täyttäisi haaveet tämän äärimmäisen kunnianhimoisen ja psykedeelisen animaation näkemisestä säestyksen kanssa.  Harmi vaan, että episodeja on pätkitty sieltä täältä ja myös uudemmista versioista, eli alkuperäistä kokonaisuutta ei ole nähtävillä. No, mielenkiintoista joka tapauksessa.

Leffapiknik Kansalaistorilla, ohjelmisto julkistetaan elokuussa.


Huvila-teltta

Kalliosta rakkaudella -ilta tarjoaa kirjailijavieraiden lisäksi muun muassa hiljattain Kallio-teemalevyn julkaisseen Dalindèon musiikkia.

Timo Lassy Bandin hikinen jazz sopii varmasti mielettömän hyvin Huvilan elokuiseen iltaan.

Timo Lassy Band. Kuva: Junnu Lusa.

Ihanaa kun kesä lähenee, ja festarien tarjontaa aletaan julkistaa. Luonnollisesti aika eikä rahapussi kestä ihan tätä kaikkea, joten karsintaa ja harkintaa tulee harjoittaa. Onneksi suuri osa juhlaviikkojen tapahtumista on kuitenkin aina ilmaisia, joten spontaanimpiakin lähtöjä juhlaviikoille lienee myös tiedossa.

Löysitkö sinä jotain kiinnostavaa, mikä on kuuminta juhlaviikkojen tämänvuotisessa ohjelmistossa?

Koruja Mondeenin mieleen

Korjaamon joulumarkkinoilla vuoden lopulla vierailtuani totesin tarjolla olevan useammankin myyntipöydän edestä koruja. Kuitenkin useiden joukossa vain yksi kiinnitti huomioni ja sai esteettisen hyväksyntäni, oikeammin sanottuna täyden ihastukseni. Tämä on harvinaista, sillä korumakuni on melko vaativa, ja näen todella harvoin (jos koskaan) inspiroivia koruja, vaikka korutarjonta on nykyisin todella laaja. Koruissa arvostan laadukkuutta, kiinnostavien ja aitojen materiaalin käyttöä sekä tyylikästä vintage-henkeä.

Ihastukseni herättäneen myyntipöydän takana olivat Miia Magia ja Fine Van Brooklin. Ihastuttavien nimien käsissä syntyy kauniita, persoonallisia ja modernin tyylikkäällä tavalla vintage-henkisiä koruja. Miia Magian korut ovat ihanan yksinkertaisia idealtaan ja hivenen fetissihenkisiä kaulapantoineen. Materiaalina on vetoketjujen lisäksi esimerkiksi peilinpalaset discopallo-hengessä, pakko arvostaa!

 (Kuva: http://miiamagia.com/img/design/611.jpg)

Fine Van Brooklin, Mika Waltarin romaanihahmolta nimensä lainannut korujen valmistaja taas ammentaa 1900-luvun alun art nouveausta 1920-luvun art decoon, käyttäen materiaalinaan perinteisemmin kiviä. Fine Van Brooklinin korut ovat hengästyttävän kauniita, väriharmonioiltaan täydellisiä ja hyvällä tavalla vanhoja aikoja henkiviä, kuitenkin kiinni tässä päivässä.

(Kuva: http://img0.etsystatic.com/000/0/6405631/il_570xN.332090212.jpg)

(Kuva: http://img2.etsystatic.com/004/0/6405631/il_570xN.385581134_onx8.jpg)


Jutun alussa olevien linkkien takana on lisätietoa näistä mainioista korunvalmistajista.

Enemmän glamouria!

Muistutus Matti Myöhäisille, että Helsingin kaupunginmuseossa kesällä avautunut näyttely Enemmän funkista, Reino! on avoinna 13.1.2013 asti, vielä on siis aikaa vierailla! Näyttely on kiehtova aiheeltaan ja kerrassaan virkistävä toteutukseltaan. Sain näyttelyvierailulla aimo annoksen eskapismia ja glamouria pelkästään astumalla näyttelytilaan.

Huomasin ilokseni, että uudessa näyttelyssä Sofiankatu 4:n upea interiööri oli otettu paremmin haltuun ja näyttelyrakentaminen teki sisätilalle paremmin oikeutta, kuin vanha perusnäyttely Horisontissa Helsinki, joka ehti olla paikalla vuosia. Edellinen näyttely perustui pitkälti suuriin kaksikerroksisiin vitriineihin, jotka oli sijoitettu pääsalin keskelle siten, että ne muodostivat vitriinikierroksen sekä alakertaan että yläkerran parvelle. Vahinko tässä asettelussa oli se, että vanha tavaratalomiljöö, entinen Stockmannin kauppahuone 1920-luvulta avoimine keskihalleineen oli peitossa eikä tilan kokonaisuutta voinut käsittää vitriinien peittäessä näkyvyyden. Tästä oli selvästi viisastuttu, kun Enemmän funkista, Reino! -näyttelyä oltiin alettu suunnitella. 
 

Reino-näyttelyn perusidea liittää elokuvat, Helsingin ja designin yhteen, onhan näyttely osa World Design Capital 2012 -teemavuotta. Näyttelyssä designia lähestytään elokuvien kautta. Tarkastelun kohteena ovat niin arkkitehtuuri, interiöörit, lavasteet, puvustus, kalustus kuin pienesineetkin, jotka kaikki osaltaan tekevät elokuvan rakentamasta illuusiosta kokonaisen. Näyttely jakautuu osastoihin elokuvien avulla. Kullakin elokuvalla tai elokuvasarjalla on oma pääplanssinsa, joka esittelee elokuvan juonen, sekä siihen liittyviä faktoja kuvauspaikoista ja elokuvaan vaikuttaneista tyyli-ihanteista. Seinillä tekstiä on ihailtavan vähän, sillä laaja kuvamateriaali puhuu puolestaan, onhan kyseessä vahvasti visuaalisuudesta ammentava näyttely. Monin paikoin oli myös laitettu esiin elokuvan hengessä toteutettu kalustusasetelma tai muuta kontekstiin kuuluvaa esineistöä. 

Päätila, kaksi kerrosta korkea halli keskellä näyttelytilaa oli otettu mainiosti käyttöön asettamalla ensimmäiseen kerrokseen sekä autenttisia elokuvissa käytettyjä naisten iltapukuja, että elokuvista ja niiden epookista innoituksensa saaneita uustuotantoa olevia iltapukuja. Myös suuret stillkuvaplanssit elokuvista ja korkealla katossa roikkuvat kristallikruunut ja autenttiset elokuvateatterien valaisimet istuvat kokonaisuuteen hienosti. Päähallissa taustalla pyörii nonstoppina otteita tilassa esitellyistä elokuvista. 1920-lukulainen loistelias ja hyvin säilynyt tavaratalointeriööri pylväineen ja portaikkoineen korostaa elokuvatähtiin liittyvää glamoröösiä vaikutelmaa. Samoin tilan syvän punainen väritys tuo mieleen ylellisyyden ja toisaalta vanhojen elokuvateattereiden intiimin ja hohdokkaan tunnelman. 

Näyttely etenee mielestäni viisaasti kronologisesti, siten designin ja sisustustyylien kehityksestä, toisaalta kotimaisesta elokuvateollisuudesta kertovasta, rinnalla kulkevasta tarinasta saa  parhaan käsityksen. Alakerta keskittyy 1930-lukujen elokuviin, yläkerran parvella siirrytään 1940-luvulta 1960-luvun alkuun. Yläkerrassa on esillä myös filmitähtiin liittyvää esineistöä, kuten Regina Linnanheimon asuja, kirjeitä ja muuta omaisuutta. Samoin varhaista tähtikulttia käsitellään esimerkiksi filmitähtipaperinukkien kautta. Vaikuttavinta lienee kuitenkin jo 1960-luvulla puretun Kinopalatsin pääovet, jotka on tuotu näyttelytilaan. Samoin elokuvakatsomon penkit ja vanha valomainos toivat myös elokuvan katsomiskokemuksen näyttelyn aiheeksi, olihan ennen television yleistymistä elokuvateattereissa käynti hyvin yleistä, ja elokuvateatterit tärkeitä, käytettyjä ja rakastettuja kaupunkitilan osasia. Nykyisten multiplex-teattereiden aikana on ilo muistaa pienten teattereiden intiimiä ja omaleimaista tunnelmaa.

Sivuhuoneessa mennään näyttelyn tuoreimpaan antiin, 1960- 1970-lukujen elokuviin, jo modernistisempiin, futuristisempiin ja surrealistisiin tunnelmiin sekä sisältönsä että muotokielensä ja designinsa puolesta. Esitellyissä elokuvissa myös yhteiskunnallinen kantaaottavuus tulee esiin, ja sen vuoksi on luontevaa, että tilaksi on valikoitunut pelkistetympi tila pääsalin vierestä. Harmillisesti jo vuosia Sofiankatu 4:n kiinteistöä vaivannut kattovuoto-ongelma oli taas ajankohtainen, sillä sivuhuoneen takaosa oli jälleen suljettu vesivahingon vuoksi. Muutaman elokuvan esittely jäi siis minulta näkemättä, mutta hieman vajavaisenakin näyttely antoi kattavan kuvan designista kotimaisissa elokuvissa aina Stockmannin tavaratalon art decon ja uusasiallisuuden tunnelmista putkihuonekalujen, Komisario Palmu-elokuvien 1920–1930 -lukuisen epookin kautta 1960-luvun pastillituolien värittämään futuristiseen maailmankuvaan.

Näyttely yhdistää ihailtavalla tavalla elokuvan ja kotimaisen elokuvateollisuuden historiaa ja kehitystä, yhdistäen sen nerokkaasti designiin ja tähtikulttiin, mukanaan ripaus nostalgiaa, olematta kuitenkaan sentimentaalinen. Esimerkkielokuvien arkkitehtuuri, interiöörit ja puvustus olivat huolella valittua, tietoisesti korostunutta ajankuvaa, joka tarjoili mallia suuresta maailmasta ja sen muotivirtauksista. Tämän kuvitteellisen maailman esittelyssä ja analysoinnissa näyttely onnistui mielestäni erinomaisesti. Samalla näyttely avasi kuin sivulauseessa ja huomaamatta kontekstia kulloiseenkin aikakauteen ja sen ilmiöihin sekä suomalaisen filmiteollisuuden vaiheisiin ja tekijöihin. Tekijälähtöisyys korostui näyttelytekstien lisäksi laminoiduissa lisätietolehtisissä, jotka kertoivat laajemmin esimerkiksi tietyn ohjaajan tai lavastajan työstä. Näyttelyssä tuotiin hyvin ilmi, että Suomessa elokuvateollisuus oli ennen television aikakautta todellakin teollisuutta, ja mitä merkittävimmissä määrin taidokasta käsityötä taustallaan vaatinutta toimintaa. Itselleni suuri osa esitellyistä elokuvista oli varsin tuttuja, joten nämä lisätietolehtiset ja filmiteollisuuden sivuaihe toivat kaipaamaani lisäsisältöä. Hyvää oli se, että halutessaan erilaiset museovierailijat saavat vain kävellä tilan lävitse, ja nauttia kuvista ja tunnelmasta, ja toisessa ääripäässä tietoa oli saatavissa hyvinkin paljon. Näyttely, sen rakenne ja asettelu ei siis asettanut paineita ”oikeaan tapaan” tutustua näyttelyyn. 

Jokaisessa näyttelytilassa teeman mukaisesti pyörineet elokuvanäytteet herättivät näytteillä olleet stillkuvat, kalusteet ja esineet henkiin, ja mahdollistivat viipymisen näyttelyssä halutessaan hyvinkin pitkään. Helsingin kaupunginmuseoon on vapaa pääsy ja Enemmän funkista, Reino! -näyttely vielä reilun viikon avoinna, joten suosittelen lämpimästi vierailua hienosti rakennettuun elokuvan eskapistiseen maailmaan.