Elokuu on ihmisen parasta aikaa

                                                    Näkymä Mäkrävaaralta Pieliselle.

Hitusen blogitaukoa työputken ja kesäloman vuoksi viettäneenä lienee vuoden paras aika palata linjoille. Elokuuhan on tunnetusti kulttuuritapahtumien superkuukausi Helsingin seudulla. Itse missasin reissujeni takia jo Flow Festivalin ja Kallio Block Partyn (jossa toimin tosin etä-dj:nä etukäteen laatimani pienen swingsetin avulla), mutta edessä odottaa vielä ainakin Helsingin juhlaviikot Art goes kapakkoineen ja Taiteiden öineen, Espoo Ciné (jonka sloganilta taisin varastaa otsikkoni), Torikortteleiden katujuhla, Helsinki Night Market sekä Ravintolapäivä.

Kesästä sen verran, että vaikka olen kulkenut ympäri Suomea upeissa kaupunki-, luonto- ja museokohteissa, ei lomailijan kiinnostus riittänyt niistä raportoimaan vaikka paljon kerrottavaa olisikin. Katsotaan, josko kirjoittelen niistä myöhemmin, tai sitten en. Blogi on hauska harrastus, joka selvästi elää vuodenaikojen ja oman ajankäyttötilanteeni mukaan, ja niin olkoon. Väkipakolla en halua kirjoittaa. Lukijaystävällisin ei tapani ole niille, jotka kaipaavat säännöllisiä päivityksiä ympäri vuoden, mutta uskon että aito motivaatio tuo myös laadukkuutta teksteihin.

Herajärven kierros, jossain Ryläyksen tienoilla.

Nyt vuodenajan kääntyessä hiljalleen loppukesään alkavat rutiinit palautua elämään ja sitä myöten taitaa blogikin aktivoitua. Jotain kesästäni kuitenkin alla:

Paras tapahtuma: H2Ö, Turku, mennen tullen. Upea, rosoinen ja tunnelmallinen tapahtuma-alue Ruissalon telakalla. Enemmän musiikkia, vähemmän samppanjabaareja, kiva yleistunnelma ja riittävän pieni ja intiimi tapahtuma. Hyvä kokoelma eri tyyppistä musiikkia, sopiva sekoitus mainstreamia ja ug:ta eri tyyleistä.

Paras luontoelämys: Herajärven kierros, Lieksa/Joensuu/Kontiolahti. Vaaroille nousuja ja niiltä avautuvia huikeita maisemia, vaihtelevia metsäympäristöjä sekä ihania vanhoja asutuspaikkoja. Tietysti myös mökillä oleilu ja kuikan huudon kuuntelu kuuluu tähän kategoriaan.

Paras museokäynti: Jo useita kertoja käyty Möhkön ruukkimuseo Ilomantsissa ja koko Möhkön alue on joka kerta elämys, kaikkina vuodenaikoina.

Paras teatterielämys: Kaspar Hauser, Q-teatteri, goes without saying. Sain liput kevään kuumimpaan näytelmään vasta kesäkuun alkuun. Iskee kovaa, tästä tunnistin sekä itseäni että muita sukupolveni edustajia. Huikeaa näyttelijäntyötä koko kolmikolta. Kokaiini- ja unettomuuskohtaukset menevät kaikkien aikojen hillittömimpien joukkoon.

Paras tv-sarja: Ikisuosikkini Stephen Poliakoffin Murtuva maailma tuli katsottua Yle Areenasta jälkikäteen. Ulkopuolisuus, eksentriset äveriäät hahmot, ajan vahva tuntu ja merkitykselliset paikat luovat taas hyvin poliakoffmaisen maailman 1930-luvun alun Lontooseen.

Möhkön ruukin paja.

MIAU!

No niin, tärkeällä asialla ollaan tänään. Koska olen oman elämäni ylin euroviisuauktoriteetti, koen tehtäväkseni jakaa mielipiteitäni tämänvuotisista UMK-finalisteista. Huomenna siis ratkaistaan se artisti ja biisi, joka lähtee edustamaan Suomea Kööpenhaminassa toukokuussa järjestettäviin Euroviisuihin. Suhteestani Euroviisuihin ja viimevuotisista tunnelmistani voit lukea täältä. Vaikka viimevuotinen suosikkini ei voittanut, edusti Krista Siegfrids upeasti. Myös häneltä nähdään megaspektaakkeli huomisessa UMK-finaalissa.

Tämänvuotinen UMK-taival ei ole ollut itselleni kovin helppo. Ensimmäisissä esittelyjaksoissa olin yleisesti pettynyt tarjontaan, tosin löysin tuolloin muutamasta esityksestä potentiaalia, joista toiset lunastivat sittemmin odotukseni, kun taas osan kehitys meni vaan huonompaan suuntaan. Viimeviikkoinen semifinaali ns. räjäytti pankin parin artistin osalta ja nämä esitykset tuntuivat todella valmiilta, kiinnostavilta ja voimakkailta!

Ennen kuin esittelen omat suosikkini, vetoan teihin. Älkää äänestäkö tuttua, turvallista, keskitien poppia jota kuulee Radio Novasta. Se ei menesty Euroviisuissa, eivätkä ne esitykset ole kovin kiinnostavia katsella tai kuunnella muutenkaan. Äänestäkää sen sijaan jotain kiinnostavaa, vahvaa, rohkeaa, jopa ärsyttävää biisiä. Yleensä hieman ärsyttävä toimii, se jää mieleen. Euroviisut ei ole tapettien estradi. Mutta tärkeimpänä, äänestäkää biisiä joka kasvaa, jossa on draaman kaari alusta loppuun muutaman nostatuksen kautta. Suuruus, kasvu ja draama tekevät Euroviisun. Ennen tähän soppaan tarvittiin vielä modulaatio, mutta harmikseni niistä ollaan jo aika pitkälti luovuttu. Siinä kaikki, siispä suosikkeihini:


12 points...

MIAU - God/Drug

Suhteeni MIAUn esitykseen koki kovia pitkin UMK:ta. Ihan ensimmäisellä kerralla studioesiintymisen jälkeen rakastin biisiä, sitten eka live meni ihan pieleen lähinnä äänentoiston vuoksi, mutta onneksi viimeisin versio oli silkkaa kovuutta. Kisakatsomossamme tuuletettiin ja huudettiin voitonriemuisesti! Biisi imee heti mukaansa, on iskevä, rytmikäs, kiinnostava, jää päähän kerrasta. Biisi kasvaa, koukuttaa ja räjähtää! Sitä paitsi MIAUn naiset ovat todella cooleja ja lahjakkaita. Esitys on visuaalisuudenkin puolesta mietitty ja valmis. Plastic Pony -henkiset (muistaako kukaan?) taustatanssijat täydellistävät kokonaisuuden. Tässä on kaikki ainekset ihan oikeaan Euroviisumenestykseen, biisi on timanttisin uptempo-euroviisumme naismuistiin.  Aion äänestää monta kertaa. Teemu Keisteri on tehnyt mainion videon MIAUn biisiin, katso tästä.

10 points...

Lauri Mikkola - Going Down

Tämän kanssa mulla oli myös vaikeuksia. Tykkäsin biisistä heti sen kuultuani, mutta siitä tuntui puuttuvan tarvittava suurieleisyys, etenkin loppuun toivoin kasvua. Laurissa sinänsä ei ole mitään vikaa, upea laulaja ja tulkitsija sekä kerrassaan karismaattinen esiintyjä. Viime lauantaina esitys oli sitten kuin ihmeen kaupalla vedetty Euroviisu-suodattimen läpi riittävän mahtipontiseksi. Kotikatsomossa haukoimme henkeä. Myös tunnetasolla Lauri tuntui olevan aivan messissä.

8 points...

Softengine - Something Better

Mulla on heikkous näitä pohjanmaalaisia poikabändejä kohtaan. Hyvä biisi, ylisöpö laulaja jolla upea tulkinta. En kehu enempää, sillä oikeasti haluan MIAUn jatkoon, tai sitten Laurin.

Muita osallistujia en jaksa ruotia, koska mukana on jonkun verran "ihan hyviä" lauluja, jotka ovat mielestäni vaan vähän väärällä foorumilla, eli sopivat paremmin sinne Radio Novan soittolistoille kuin Euroviisuihin. Sitten on sellaisia joista en tykkää yhtään enkä halua lytätä enkä haukkua ketään. Peace & Love ja muistakaa äänestää (oikein)! Eli MIAU! Äänestysohjeet ja muuta fiilistelyä täällä.



Artistikuvat: Tom Hakala / Anatom picture
Livekuva: Tomi Mikola
Lähde: Yle kuvapalvelu

Poliakoffin paikat

Tänään on luvassa ihanaa Teema-herkkua eli pitkästä aikaa Stephen Poliakoffin tv-elokuva Edistyksen hinta! Yle Teemahan on kunnostautunut Poliakoffin esittämisessä viime vuosina ja suuri kiitos siitä. Stephen Poliakoff on englantilainen näytelmäkirjailija, ohjaaja ja käsikirjoittaja, jonka usein itse käsikirjoittamia tv-elokuvia yhdistää yleensä vahva paikkaan, usein yksittäiseen rakennukseen liittyvä teema. Poliakoffin elokuvissa paikat ja rakennukset saavat usein yhden pääroolin aseman pelkän tapahtumien kehyksen sijasta. Historia, ihmissuhteet ja koko draama kietoutuvat niiden ympärille. Esimerkiksi Ystävät ja krokotiilit, Vuoden 39 salaliitto, Sukupuu, Arvoitusten talo, Lumottu Mary ja Talonvaltaajat liittyvät rakennuksiin, joilla on suuri merkitys tarinan kannalta. Poliakoffin näkökulma, jossa arkkitehtuuri saa suuren merkitykseen osana draamaa, on kiehtova etenkin kaltaiselleni arvoitus-, rakennus- ja historiafriikille. Poliakoffin kertomuksissa liikutaan usein pitkällä historiallisella aikajanalla, ja niissä käsitellään sukujen salaisuuksia ja kipupisteitä sekä muistamisen ja unohtamisen teemoja.

Onko kukaan muu hurahtanut Poliakoffiin?

UMK vs Melodifestivalen

Raflaavasta otsikosta huolimatta en ala ruotimaan meikäläisten uudistuneen euroviisukarsinnan, Uuden musiikin kilpailun eli UMK:n ja naapurin megalomaanisen Melodifestivalenin eroja, sillä ne lienenevät ilmeisiä. Elämme kuitenkin tuota ihanaa aikaa vuodesta, kun euroviisukarsinnat ovat ajankohtaisia. Pidän itseäni jonkinasteisena viisufriikkinä. Se tarkoittaa sitä että suhtaudun Euroviisuihin lämmöllä, rakkaudella ja jopa vakavuudella, kisojen ilmiselvää camp-arvoa unohtamatta. Tosiasia on kuitenkin, että lukuisia hyviä viisuja on jäänyt elämään vuosikymmenten aikana, joina Euroviisuja on järjestetty.

Viisuentusiasmistani huolimatta en seuraa karsintavaiheita aktiivisesti kuin Suomen ja Ruotsin osalta. Oman maan edustuskappale ja siitä kisailu on luonnollisesti kiinnostavaa. Ruotsin Melodifestivalen on taas sen luokan show, että sitä katsoo ihan show'n itsensä takia. Show'n massiivisuus osakilpailuista lähtien on suuruudenhulluudessaan silkkaa ilotulitusta alusta loppuun. Alku- ja välinumerot, sketsit, valot, puvut, yleisön läsnäolo, esiintymislavojen mittakaava - kaikki on suurta ja mahtavaa. Puhumattakaan ammattimaisista, lahjakkaista, luontevista ja vitsikkäistä juontajista (miten tämä voi olla meillä niin vaikeaa?) ja todella hyvästä karsintabiisien tasosta. Liioittelun ja estraditaiteen ystävänä on pakko arvostaa länsinaapurin touhuja euroviisukarsintaprosessissa.

Tänä vuonna Melodifestivalenissa kisailee muun muassa ihastuttava Anna Järvinen ja herkullisen överi ikisuosikkini Army of Lovers. Melodifestivalen-konkareita on tänä vuonna tuttuun tapaan mukana useita, esimerkiksi viime vuodelta tutut huumoriartisti Sean Banan, Soldiers-viisullaan ihastuttanut Ulrik Munther ja viime vuotinen (Loreenin sekä Björn Ranelidin ohella) suosikkini David Lindgren. Mukana on myös vuonna 2009 Snälla, snälla -kappaleellaan täpärästi voittajalle hävinnyt Caroline af Ugglas.

Mikael Saari (kuva: anatom.fi)

Vielä sananen tämänvuotisesta UMK:sta. Monia yllättävän hyviä ja roimasti kehittyneitä esityksiä on joukossa ollut, mutta kaikki kannatusääneni menevät selkeästi yhteen osoitteeseen: Mikael Saarelle, joka pääsi karsintaesityksellään suoraan finaaliin. Tuon lahtelaismiehen We Should Be Through oli heti ensikuulemalta kiinnostava, toiselta kuulemalta tajunnanräjäyttävä ja näennäisestä vaikeudestaan huolimatta todella tarttuva viisu. Arvostan kappaleen rohkeutta olla oma itsensä, se ei kosiskele mitään kaavaa tai olettamusta siitä, minkälainen hyvän euroviisun tulee olla. Tällä itseluottamuksella yhdistettynä tavattoman vahvaan ja karismaattiseen ääneen ei voi mennä metsään. Sovituksen ollessa voimakas ja yksinkertainen, biisiä tukeva ja esityksen pysyessä riittävän yksinkertaisena, valoja ja lava-asetelmaa myöten, on Mikael Saarella kaikki mahdollisuudet menestykseen Malmössä asti. Ja menestystäkin tärkeämpää on saada uusi hyvä biisi ja omaehtoinen, mielenkiintoinen artisti suomalaiselle musiikkikentälle.

UMK:n finaali Espoon Barona Areenalta, jossa Suomen euroviisuedustaja (Mikael Saari!!! Toivokaamme!!) Malmön Euroviisuihin valitaan, tulee Yle TV2:lta lauantaina 9.2.2013 klo 21.


Melodifestivalenin osakilpailuja voi seurata FST5:llä lauantaista 2.2.2013 eteenpäin. Ruotsi valitsee euroviisuehdokkaansa kotikisoihin finaalissa lauantaina 9.3.2013.