Näyttelyvinkkejä kevättalvelle 2014

Otso Kaijaluoto herätteli keskustelua blogissaan Taide ja Kansa museonäyttelyiden löydettävyydestä, ja ehdotti jonkinlaisen visuaalisuuteen perustuvan sovelluksen perustamista, johon voitaisiin koota museonäyttelyiden teasereita. Etenkin taidemuseoiden kohdalla tällainen sovellus voisi olla erittäin toimiva. Toki itse kaipaan myös kontekstia ja taustoitusta, mutta edellä mainittu sovellus voisi helpottaa aivan uusien yleisöjen näyttelysaleihin saamista.

Kirjoituksesta inspiroituneena päätin listata sekä omaksi muistilistaksi että muidenkin iloksi tärppejä menossa oleviin, kohta loppuviin tai pian avautuviin museonäyttelyihin, jotka ovat must-kamaa itselleni.

Pian avautuvat:

Helsingin taidemuseon Chaplin-näyttely avataan kuluvan viikon perjantaina. Olen aivan Chaplin-hullu, rakastan hänen elokuviaan, kulkurin hahmo puhuttelee sekä Chaplinin oman elämän vaiheet kiinnostavat minua kovasti. Suosittelen elokuvan historiasta ja varhaisesta tähtikulttuurista kiinnostuneelle.

Suunnitellessani matkaa Turkuun huomasin Turun taidemuseossa pian avautuvan kiinnostavan oloisen kokoelmanäyttelyn nimeltä Kootut teokset. Toteavan nimen takaa löytyy useita kiinnostavia teemoja, kuten länsimaisen kulttuurin kantatarinat ja mytologia, kauhu ja surrealismi sekä satu- ja fantasiamaailma. Näitä teemoja tarkastellaan laajalla ajallisella skaalalla, teokset ovat peräisin 1800-luvulta aina 2000-luvulle saakka. Turun taidemuseon tarjonnassa kiinnostaa myös Mika Karhun kiinnostavan häiriintyneen ja pelottavan oloiselta vaikuttava tussi- ja hiilipiirrosnäyttely. Menossa on myös Emil Wikströmin veistostaidetta esittelevä näyttely.

Helmikuun lopulla avautuva, Vitra-designmuseon tuottama näyttely Arjen muotoilija - Rudolf Steiner EMMAssa keskittyy Steinerin monipuoliseen vaikutukseen useilla elämän- ja kulttuurin aloilla. Tarjolla "Steinerin aikaansaannoksia niin kuvataiteen, arkkitehtuurin, muotoilun kuin näyttämötaiteiden alalla. Näyttely esittelee myös Steinerilta vaikutteita saanutta aikalaistaidetta sekä Steinerin ajatuksista edelleenkin inspiroituvaa nykydesignia."

Tove Janssonin 100-vuotisjuhlanäyttely avataan Ateneumissa maaliskuun puolessavälissä. Janssonin monipuolista uraa esittelevä näyttely tarjoaa muumien ja sarjakuvan lisäksi siis maalaustaidetta, kirjallisuutta, poliittisia pilapiirroksia ja kuvituksia.

Vielä ehtii:

Helsingin kaupunginmuseon Art Nouveaun luonto -näyttely on sulkeutumassa tämän viikon lopulla. Näyttelyssä nähdään kuinka Art Nouveaun ja Jugendin kasviornamentiikka on vallannut taiteen ja arkkitehtuurin 1800-1900 -luvun vaihteen Suomessa ja Euroopassa.

Maaliskuulle asti jatkavat myös Kansallismuseon Aho & Soldan - Autot & Helsinki, joka johdattaa kaupunkiautoilun historiaan valokuvien avulla ja Miranda - mustalaisten holokausti, kuka pelkää valkolaista?, joka avaa Euroopan lähihistoriaa ja nykyisyyttä romanien näkökulmasta.

Tallinnan Lennusadam-museon Titanic: tarina, löydöt, legendat -näyttely alkuperäisesineineen on nähtävissä maaliskuun loppuun saakka. Näyttelyssä on Titaniciin liittyvien esineiden ja tarinoiden lisäksi rekonstruoituna aluksen pääportaikko, ensimmäisen luokan käytävä ja eri hyttiluokkien hyttejä. Joku kaunis päivä ensi kuussa siis hyppään lauttaan ihan pelkästään tämän takia. Samalla reissulla voinkin tutustua paljon hehkutettuun Kalamajan alueeseen.

Juuri avutunut Ars Fennica -näyttely Kiasmassa on avoinna huhtikuun loppupuolelle asti. Ars Fennica -ehdokkaat ovat taiteilijapari IC -98 (Patrik Söderlund ja Visa Suonpää), Riitta Ikonen, taiteilijapari Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen, Leena Nio sekä Pauliina Turakka Purhonen.

Mikäli olet tykästynyt Arppeanum-rakennuksessa toimivan Helsingin yliopistomuseon upeaan valurautaportaikkoon ja historiaa huokuviin saleihin, tai et ole koskaan käynyt siellä, nyt on aika. Helsingin yliopistomuseo nimittäin luopuu nykyisistä Arppeanumin tiloistaan 1.6.2014. Perusnäyttely on suositeltava, ja Kulttuurien museon kanssa yhteistyössä järjestetty näyttely Siperiaan! M. A. Castrénin 200-vuotisjuhlanäyttely, johon tutustuin viime joulukuussa on kiinnostava katsaus varhaiseen alkuperäiskansojen tutkimukseen. Näyttelyssä oli myös hauskoja visuaalisia elementtejä, kuten aineettoman oloinen siimoista rakennettu kota. Mutta kuten mainitsin, pelkkä rakennus ja sen interiööri on todellinen elämys ja vierailun arvoinen, kun sinne vielä kerran pääsee. Rakennuksen tulevaisuuden käytöstä ei ollut tietoa kun viime vierailulla asiasta kyselin.

Tässä sitä on savottaa tuleville kuukausille! Vinkatkaa ihmeessä omia näyttelysuosituksianne tuonne kommentteihin - myös muilla paikkakunnilla asuvat, jos vaikka saisin innoituksen museoretkeen! Tarjonta on kuitenkin niin suuri, että jotain kiinnostavaa saattaa mennä ohitse.



Kaikki kuvat Helsingin yliopistomuseo Arppeanumin Siperiaan! -näyttelystä.
Kuvat: Helsingin yliopistomuseo / Timo Huvilinna.

DocPointin kotimaisia: Viru ja Tavarataivas

DocPointissa on viime päivinä tullut nähtyä pari hyvää kotimaista dokumenttia. Viru - tarinoita hotellista (Taru Mäkelä ja Johanna Onnismaa 2013) kertoo Tallinnan Viru-hotellin vaiheista aina 1960-luvun heräävästä Tallinnan-turismista ja sen myötä kasvaneesta hotellitarpeesta itse rakennusprojektiin ja hotellin arkeen. Rakentamisvaiheessa suomalainen työvoima oli merkittävässä roolissa, ja haastateltavia on löydetty kiitettävästi sekä suomalaisrakentajista ja -turisteista että virolaisista Viruun liittyvistä henkilöistä. Harmi kyllä venäläistä rakennustyövoimaa ei tähän dokumenttiin haastateltu, mutta kuulemma tulossa on virolaisten tekemä sisardokumentti samasta aiheesta, joka saa ensi-iltansa maaliskuussa. Jään odottamaan sitä innolla!

Hotelli Viru symboloi samanaikaisesti valvontaa ja kontrollia sekä toisaalta moderniutta, länsimaisuutta ja kommunikaation mahdollisuutta. Jos portieereina toimi puna-armeijan vanhoja upseereita, talossa toimi aktiivisesti KGB ja samanaikaisesti harjoitettiin suomalais-virolaista kulttuurivaihtoa sukkahousujen ja sifonkihuivien tasolta aina seksikauppaan asti, voidaan sanoa Viru-hotellin olleen poikkeuksellisen kiinnostava tapaus. Elokuvassa oli paljon kiehtovaa arkistomateriaalia hotellin rakentamisvaiheesta ja myöhemmästä elämästä. Nykypäivänä Viru on toimiva hotelli, mutta samalla neuvostoajan symboli ja kuriositeetti KGB-museoineen. Dokumentin tarinat, etenkin 1960-70 -luvuilla matkanjohtajana toimineen Eva Lillen tarkkanäköiset havainnot avasivat uusia inhimillisiä näkökulmia Viru-hotellin historiaan.

Viru - tarinoita hotellista saa teatteriensi-iltansa 1.3.2013.

Tavarataivas (Petri Luukkainen 2012) on ollut viime aikojen tapaus kotimaisella elokuvakentällä. Siinä ohjaaja Petri Luukkainen ahdistuu haalimastaan tavarasta ja tekee radikaalin päätöksen luopua siitä - ainakin väliaikaisesti. Hän pakkaa omaisuutensa vaatteita myöten ja kotinsa irtaimiston varastoon vuoden ajaksi, ja noutaa sieltä yhden tavaran päivässä. Projekti, kuten Luukkainen itse ihmiskoettaan kutsuu, aiheuttaa tietenkin aluksi paljon ihmetystä läheisten piirissä ja myös paljon arkipäivän komiikkaa.

Melko pian Luukkainen toteaa, että hän ei todellisuudessa tarvitse kovin paljoa. Tunne elämän tyhjyydestä juontuu muualta. Päähenkilön isoäiti antaa hyviä jalat maassa -neuvoja. Muutenkin elokuvassa korostuu Luukkaisen lähipiirin merkitys hänen elämässään, jota tavara ei enää määritä. Tyttöystäväkin löytyy kaiken keskellä. Kohtaus, jossa avataan fillarinlukkoa ensitreffejä varten on lyömättömän hauska.

Elokuvaa on kuulemma kritisoitu epäaitoudesta ja siitä että se vaikuttaa liian käsikirjoitetulta. Näitä kommentteja on vaikea ymmärtää elokuvan nähtyäni - tarkoittaako aitous automaattisesti heiluvaa ja tuhnuista kameranjälkeä? Mielestäni oli hyvä ja tyylikäs valinta keskittyä itse aiheeseen eikä päälleliimattuun reality-dokumentaarisuuteen, ja kuvata elokuva jalustoilta staattisesti ja toteavasti.

Varsinaista kulutuskriittistä tai ympäristönäkökulmaa elokuva ei tietoisesti tuo esiin, mutta Luukkainen ei pysty peittämään turhautuneisuuttaan kohtauksessa, jossa hän joutuu viemään tyttöystävänsä hajonneen jääkaapin jäteasemalle - koska sitä "ei kannata korjata". Itselleni ainakin Tavarataivas antoi paljon ajattelemisen aihetta siitä, mitä tarvitsen, millä pärjään, ja mitä edes haluan omistaa.

Luukkainen itse sanoo, että projektivuodestaan hän kaipaa selkeyttä ja helppoutta jonka tavarattomuus toi tullessaan. Sekä lämpöpatteria, jonka vieressä hän ensimmäiset yönsä nukkui, vain päällystakkiin kietoutuneena.

Ennen teatteriensi-iltaansa 1.2.2013 Tavarataivas on nähtävissä vielä DocPointissa sunnuntaina 27.1.2013 Maxim 1:ssä klo 21.

(Kaikki kuvat DocPoint)