Love, anarchy & Haute Cuisine

Viime perjantaina se alkoi, omalta osaltani. Syksyisen Helsingin kohokohta - Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaali. Menneiden vuosien festareihin valmistautumiskokemukset, kuten kylmässä sateessa lippujonossa seisomiset, jonottajien välinen solidaarisuus ("pidätkö paikkaa, jos haen kahvin - mä jäädyn tähän muuten") ja leffa-aikataulujen tuskainen laatiminen pakollisine karsimisineen ovat osa muistojen kaupunkikarttaani. Ja mikä onkaan parempaa, kuin istua täydessä salissa näkemässä jotain sellaista, minkä tietää kokevansa todennäköisesti vain tämän yhden kerran. Elokuvien aiheuttamat tunnekuohut, pettymys, riemu ja hämmästys poistuttaessa salin hämärästä ovat parasta henkistä polttoainetta pimeään vuodenaikaan valmistauduttaessa. 

Oma R&A -urakkani alkoi siis perjantaina ranskalaisella Christian Vincentin ohjaamalla Haute Cuisinella vuodelta 2012. Eikä siinä vielä kaikki! Elokuva on osa uutta leffaillallinen-tapahtumasarjaa, jossa Kino Engelissä esitettävän ruoka- tai juoma-aiheisen elokuvan lisäksi nautitaan elokuvan teeman mukainen illallinen läheisessä ravintola Sunnissa. Haute Cuisinen lisäksi parista muustakin elokuvasta on leffaillallisia, ne löytyvät täältä tapahtumista. Sunn oli itselleni tuttu ainoastaan lounaspaikkana, mistä olikin jo hyvä kokemus, mutta illallinen ja sen sisältö olivat melkoinen mysteeri, tosin elokuva antoi odottaa, että luvassa on hyvin perinteikästä ja korkeatasoista ranskalaista keittiötä. 

Elokuva oli juuri sellainen kuin ruokaelokuvan tulee olla. Sopivan kepeä, saa veden kielelle. Pääosassa ruoka, kuten pitääkin. Tarinassa Ranskan presidentti haluaa lounaaksi yksinkertaista, perinteistä ranskalaista ruokaa, joka pystyy viemään hänet muistojensa lapsuuteen. Presidentin henkilökohtaisen keittiön kokkia esittävä Catherine Frot on viehkeydessään ja itsevarmuudessaan kuin Ranskan Pam Grier, itse presidenttiä näyttelevä kreivi Jean D’Ormesson taas valtavan sympaattinen ja luonteva. Elokuvan jälkeen Ravintola Sunn tarjosi loppuunmyydyn ensiluokkaisen illallisen, joka oli valmistettu rakkaudella ja intohimolla. Viinivalinnat olivat hämmästyttävän hienoja. Lisää tällaista? Ainakin lisänäytös ja –illallinen saatiin tulevalle lauantaille, mutta toivoisin esimerkiksi Kino Engelin tarttuvan tilaisuuteen ja järjestävän sopivien ruoka- tai viiniaiheisten elokuvien yhteydessä illallisia ja maisteluja vastaisuudessakin.

Palaan muihin näkemiini R&A -elokuviin tuonnempana.

Tänään alkoi myös jotain muuta ja aivan uutta, blogini. Kuvauksestani näet, mitkä asiat minua muun muassa kiehtovat. Mainituista aiheista ja niiden ympäriltä tarkoitukseni onkin kirjoittaa. Mihin tämä blogi minut vie ja mihin suuntaan kirjoitukseni alkavat suuntautumaan, näkee vain seuraamalla blogia. 

Tervetuloa mukaan ja mitä parhainta syksyä kaikille! 

M