Vihdoin on kevät koittanut, kun kovasti odottamani uudelleenfilmatisointi The Great Gatsbysta saa ensi-iltansa. Reilu kuukausi sitten näin Season Film Festivalilla edellisen filmiversion aiheesta, eli Jack Claytonin ohjauksen vuodelta 1974, jota tähdittivät Mia Farrow ja Robert Redford. Claytonin Gatsby oli mielestäni hyvin uskollinen F. Scott Fitzgeraldin romaanin tarinalle, ja elokuva etenkin lavastuksellaan välitti hienosti kolmen tapahtumapaikan, Long Islandin, maantiehuoltamon ja New York Cityn luonteet ja erot.
1970-luvun versiossa oli annettu paljon tilaa yksityiskohdille. Jay Gatsbyn kartano ja sen sisustus alkujakson ylellisyystarvikkeineen oli asiaankuuluvasti todella loisteliaasti kuvattu, ja Gatsbyn iltajuhlissa oli sananmukaisesti maailmanlopun meininki; nopeaa ja hikistä charlestonia sukat säärissä valuen, orkesteri soittaa kuin viimeistä päivää, päihtyneet ihmiset nojailevat toisiinsa, samppanja virtaa, pulloja ei lasketa, kuuman kesäyön tanssit siirtyvät suihkulähteeseen, sade pakottaa tanssit sisälle ja tarjoilijat saavat tilaisuuden jatkaa omia juhliaan ulkona. Parhaimmillaan juhlajaksot ovat todella luontevasti kuvattuja, ja ah, musiikki on juuri sitä nopeaa charlestonia mitä itsekin rakastan tanssia!
Robert Redford välitti mainiosti Gatsbyn pidättyväisyyden ja erakkomaisuuden, Sam Waterston taas tulkitsi vähäeleisesti Nick Carrawayn hahmon luonteen tapahtumien tarkkailijana ja kertojana, ja lopulta myös toiminnan mahdollistajana sekä Gatsbyn uskottuna. Jay Gatsbyn ainoa motiivi järjestää juhliaan ja kerätä omaisuuttaan oli saada Daisy, jonka esittäjä Mia Farrow sen sijaan esitti roolinsa ärsyttävän kautta. Vaikka romaanissa Daisya kohtaan pystyy tämän pinnallisuudesta ja opportunismista huolimatta tuntemaan aitoa myötätuntoa, Farrow'n tulkinta oli ainoastaan kylmä ja negatiivinen. Siksi odotankin innolla Carey Mulliganin tulkintaa Daisysta, jonka uskon olevan moniulotteisempi roolissaan.
Lois Chiles sen sijaan tulkitsi itsenäisen, rohkean ja aistillisen jazztyttö Jordan Bakerin roolin upealla tavalla. Myös Karen Blackin näyttelemä Myrtle Wilson oli kaikessa irvokkuudessaan ja vastenmielisyydessään aivan täysosuma, yhtä rujona koin hahmon myös kirjaa lukiessani. Kuten aina epookeissa, elokuvan valmistumisajankohta tuli todella vahvasti läpi esimerkiksi naisroolien maskeerauksessa, etenkin Daisyn kohdalla se oli häiritsevää. Lisäksi 1970-lukulainen vaseliinilinssi ja tähtifiltterit loivat ylellisyyden sijaan toisinaan hieman tahattoman koomisen vaikutelman. Elokuva oli kuitenkin kokonaisuudessaan todella onnistunut, se vangitsi olennaisen alkuperäistarinasta ja 1920-luvun mielentilasta sekä myös ankarasta luokkien kohtaamisesta, myös rikkaiden sisällä. Kun vanha raha kohtaa uuden rahan, ei spekulaatioilta voida välttyä.
Baz Luhrmannin The Great Gatsby, jota malttamattomana odotin jo tammikuussa, saa siis ensi-iltansa ensi viikon perjantaina. Elokuvan markkintointikampanjaan liittyvä kuvanäyttely oli ainakin eilen meneillään Keskuskadun kävelyosuudella, tämä vinkiksi Helsingissä liikkujille! Season Film Festivalilla esitetyn 1970-luvun filmiversion esityksen aluksi näin myös Luhrmannin elokuvan trailerin, joka oli Luhrmannille luonteenomaisesti armotonta audiovisuaalista tykitystä alusta loppuun. Odotukseni ovat kahdenlaiset; toisaalta haluan nähdä elokuvan kovasti, ja sen pääosavalinnat Leonardo DiCaprio, Carey Mulligan ja Tobey Maguire tuntuvat harvinaisen osuvilta. Luvassa lienee loistelias visuaalinen elämys, jossa yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota.
Pelkoni kohdistuu siihen, että aiemmista Luhrmannin elokuvista en ole pitänyt ollenkaan, niiden ylenpalttisuus menee mielestäni aina naurettavan ja epäuskottavan puolelle, ja pakonomainen hittien uudelleenkierrätys ääniraidalla tuntuu väkinäiseltä. Samoin uhkana on, että lavastuksen ja puvustuksen ylellinen rooli voi ottaa tilaa itse tarinalta. Mutta saa nähdä, ehkä tällä kertaa Luhrmann onnistuu sulattamaan sydämeni, ja mahdollisuudet siihen ovat hyvät, mikäli hän onnistuu kertomaan tarinan kaiken bling-blingin ja metelin keskellä. Jännityksellä siis odotan, mitä tuleman pitää. Elokuvasta on ilmeisesti tulossa myös 3D-versio, mikäli sellainen kiinnostaa. Itse menen katsomaan ainakin aluksi perinteisen version. Luvassa on siis vielä yksi kirjoitus Gatsby-aiheesta, kunhan uusi elokuva tulee nähtyä.
Baz Luhrmann: The Great Gatsby (2013) ensi-illassa 17.5.2013.
(Kaikki kuvat: Filmikamari)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti