tiistai 29. tammikuuta 2013

Aikakapseleita Pariisissa ja Lontoossa



Törmäsin pari viikkoa sitten vanhaan uutiseen, joka herätti minussa jotain. Sellaisen lapsenomaisen innostuksen, humahduksen vatsanpohjassa, kun käsillä on jotakin todella jännittävää. Uutinen kertoo Pariisissa sijaitsevasta asunnosta, joka on ollut noin seitsemänkymmentä vuotta lukittuna ja koskemattomana. Entisen asukkaan, joka pakeni asunnosta toista maailmansotaa Etelä-Ranskaan, perikunta avasi asunnon oven ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Ja vastassa oli tietenkin pölyinen, runsas ja kiehtova aikakapseli. Tummasävyiset, runsaasti sisustetut, tekstiilejä ja sekalaisia esineitä pursuavat huoneet yhdistettynä nopean lähdön tunteeseen jättävät mielikuvituksen laukkaamaan. Artikkeli löytyi muuten blogimuotoiselta nettisivulta Messy Nessy Chic, josta löytyy paljon muutakin mielikuvitusta stimuloivaa eli lisää aikakapseleita, hylättyjä ja muuten erikoisia paikkoja. Suosittelen tutustumaan!



Eskapismiin taipuvaisena olen aivan innoissani paikoista, jotka henkivät autenttisella tavalla menneitä aikoja. Huomasin tämän taipumuksen jo ollessani lapsi, ja varmaankin siitä syystä olen hakeutunut alalle, joka mahdollistaa työskentelyn historiallisten rakennuksien, valokuvien ja esineiden tutkimisen parissa. Koska todelliseen aikakapseliin en ole vielä päässyt kurkistamaan (lähimmäksi olen päässyt tutkiessani vanhojen rakennusten vinttejä ja kesähuoneita, sekä joissain vanhoissa putiikeissa), hyvin rakennetut kotimuseot vetoavat minuun kovasti. Paras esimerkki tällaisesta kokemuksesta on ehdottomasti Dennis Severs' House Lontoon Spitalfieldsissä, jossa kaikki kirjoitukseni kuvat on otettu. Paikka on hyvin pidetty salaisuus, ja mielelläni suosittelen Lontoon-vinkkejä kyselevälle vierailua sinne, ruuhkaisten järkäleiden kuten British Museumin ja Tate Modernin ohelle.



Dennis Severs' House on ihmeellinen paikka. Se on ja ei ole museo. Amerikkalaissyntyinen taiteilija Dennis Severs loi itse aktiivisesti rakennuksen huoneisiin historiallisen tunnelman siinä asuessaan vuosina 1979-1999, hänen kehittämänsä taustatarina on hugenotti-silkinkutojaperheen koti georgiaanisella ja viktoriaanisella ajalla. Dennis Severs' House ei perustu siis todelliseen, vaan luotuun historiaan. Se on paikka, jossa oikeasti tuntee astuvansa menneeseen ja pysyvänsä siellä koko vierailun ajan. Kokemus ei koostu pelkästään runsaasti sisustetuista ja ihanan sotkuisista huoneista, vaan myös tuoksuista, äänistä, pöydille jääneistä ruoan- ja juomantähteistä, elävässä tulessa kypsyvästä juurespadasta, petaamattomasta sängystä, romahtaneesta välipohjasta, vintillä kuivuvista pyykeistä, hämähäkinseiteistä ja pölystä. Kaikki yksityiskohdat on toteutettu suurella pieteetillä, esimerkiksi valonlähteenä ovat pelkät kynttilät, lyhdyt ja ikkunoista tuleva luonnonvalo. Talossa tuntuu todella siltä kuin sen asukkaat olisivat vain hetki sitten lähteneet ja jättäneet asunnon jälkeensä, vielä elämän lämpö rakennuksessa leijuen. Kokemuksen onnistumiseen vaikuttaa myös ehdoton vaatimus, että kävijät ovat vierailunsa aikana hiljaa. Tunnelmaan pääsemiseksi auttaa, että sisään otetaan vain rajallinen määrä ihmisiä kerrallaan.  Jos menet Lontoossa vain yhteen kohteeseen, valitse tämä! Luvassa on kokonaisvaltainen historiallinen elämys, mielikuvituksellinen aikakapseli.



(Kaikki kuvat kirjoittajan ottamia, älä käytä ilman lupaa.)



12 kommenttia:

  1. Kotimuseot vetoavat kovasti minuunkin ja tuollaiseen aikakapseliin olisi kyllä todella mielenkiintoista päästä kurkkaamaan!

    Helsingissä sijaitseva Ruiskumestarin talo teki minuun pienuudestaan huolimatta vaikutuksen juuri tuoksuillaan ja lämmöllään. Satsaisipa useampikin kotimuseo välittämään entisaikojen tunnelmaa mm. tuoksujen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruiskumestarin talo on kyllä ihastuttava! En ole ihan varma, mutta muistaakseni Porvoon museossa Holmin talossa on myös jotain ääni- ja tuoksuelementtejä ollut näyttelyssä mukana. Ja Turussa Qwenselin talo oli ihana pari vuotta sitten talvella, se kun lämpiää kaakeliuuneilla. Siellä oli siis rakennuksen henkeen sopivaa lämpöä ja taisi olla tuoksujakin, lääkeyrttien muodossa.

      Poista
  2. Mahtavaa! Täällä läikähti myös jotain sisällä! Mieletöntä että tuollaisia kohteita on vielä olemassa. Upean näköistä. Ja juuri autenttisuudessaan kaunista ja toisaalta surullista. Kiitos tämän jakamisesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuollaisissa paikoissa tulee sellainen olo, että haluaisi jäädä asumaan tai vähintään töihin sinne. Kiitos vaan itsellesi kivasta palautteesta!

      Poista
  3. ihana upea mahtava persoonallinen ja inspiroiva blogi, rakastuin <3333

    ♥Visit My Blog One Less Lonely Dancer♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Emma, tervetuloa lukijaksi! Sun blogi on myös todella inspiroiva, sillä sisälläni asuu tanssija, joka on uskaltautunut ulos vasta näin kypsemmällä iällä. Rakastan tanssia ja jatkan varmasti blogisi seuraamista. Tsemppiä tanssiurallesi!

      Poista
  4. Kiitos kun kutsuit tänne! Juuri niistä asioista, joista olen itsekin kiinnostunut. Lukuunottamatta Melloa... :) Täytyykin ilmoittautua lukijaksi heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Tuo Mello meni nyt vähän ohitse..?

      Poista
    2. Tarkoitin Melodifestivalenia; mulla on paljon tuttuja, jotka ovat tosi faneja.

      Poista
    3. Aa, en tiennytkään tuota lempinimeä rakkaalle Melodifestivalenille!

      Poista
  5. Tämä oli kyllä ihana, kiitos vain vinkistäsi taannoin. Meidän käynnillämme ei saanut kuvata lainkaan, joka oli iso harmi. Ihanaa, että sulla on kuvia paikasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tässä kohtaa on pakko tunnustaa että itse ihan tylysti salakuvasin, tietenkin ilman salamaa, siksi osa kuvista on niin hämäriä. En vaan voinut olla tallentamatta muutamaa suosikkipaikkaani tuolla. Onneksi tuonne voi kuitenkin palata myös fyysisesti!

      Poista