torstai 13. elokuuta 2015

5 syytä rakastaa elokuuta




1. Espoo Ciné

Romanttiset pimenevät elokuiset leffaillat tulevat taas! Espoon leffafestareiden ohjelmisto on ainoastaan parantunut vuosien saatossa. Tällä kertaa ohjelmisto on jaettu inhoamini hashtagein, mutta ne ovat yllättävän toimivia keinotekoisen maateemoittelun sijaan. Tänä vuonna kiinnostaa erityisesti Ingrid Bergman -dokkari, Thomas Vinterbergin ohjaama ja ihanan Carey Mulliganin tähdittämä epookki, Q-teatterista elokuvaversioksi sovitettu Häiriötekijä, Kim Longinotton rakkausteemainen dokkari, Pixarin uutuus, ylistetty Inside Out, Helen Mirrenin ja Gustav Klimtin yhdistävä Kultainen nainen, Freudin ja vampyyrit kutkuttavalla tavalla naittava Therapy for a Vampire sekä tietysti melkoinen tapaus festarivierailuineen ja suomalaisroolituksineen, Peter Greenawayn Eisenstein in Guanajuato.


2. Flow Festival

En koe liioittelevani todetessani, että tulevana viikonloppuna Suvilahdessa on kaikkien aikojen line-up: Beck, Shamir, Pet Shop Boys, War on Drugs, Belle & Sebastian, Chic feat. Nile Rodgers, Future Islands, Todd Terje ja himmeä setti parhaita kotimaisia! Mitämitämitä?!? Aivan kuin Flow'n ohjelmaryhmä olisi lähtenyt toteuttamaan villeimpiä unelmiani.


3. Kesäloma

Elokuu on paras lomakuukausi.


4. Helsingin Juhlaviikot

Itselleni aina hieman epämääräisenä osallistumiseni puolesta näyttäytyvä, mutta silti kaupungin tunnelmaan olennaisesti vaikuttava tapahtumakokonaisuus. Joka paikassa tuntuu tapahtuvan, matalalla kynnyksellä esimerkiksi Taiteiden Yö, Art Goes Kapakka ja lukuisat ilmaistapahtumat. Juhlaviikkojen monipuolisuus hengästyttää; sirkusta ShanghaistaHelsinki Night Marketin herkut Teurastamolla, Suomen taiteen uudistajia sadan vuoden takaa Didrichsenin taidemuseossa, Yasmine Hamdan ja Giorgio Moroder Huvila-teltassa sekä Akse Petterssonin western Stage-festivaalilla. Mikä ihana runsaudenpula!


5.  Lemonatorin jäähyväiskeikka

Tavastialla vietetään 29.8. epäilemättä erään aikakauden loppua, vaikkakin odotettavissa ollutta. Siellä entiset nuoret nostalgisoivat aikakautensa yhtä parasta bändiä. Ennustan melkoisia kokoontumisajoja, paljon riemua ja vähän kyyneleitä. TJEU: Lemonator - Over Now.



(Kuva: Espoo Ciné)


keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Museokortti on vihdoin totta!



Olen toivonut jo vuosikaudet, että museoihin olisi olemassa jonkinlainen sarjakortti, siis sellainen joka mahdollistaisi museokäynnit missä tahansa, milloin tahansa. Ajatus tuntui pitkään utopistiselta, mutta Suomen museoliiton puuhakas väki teki tempun otettuaan mallia Hollannin toimivasta museokortti-järjestelmästä, ja Suomessa valtakunnallinen Museokortti otetaan käyttöön 5.5.2015!

Eilen järjestettiin Museokortin julkistamistilaisuus Ateneumissa, mikä olikin oivallinen paikka alleviivaamaan Museokortin merkittävyyttä - Atskissa museokävijä saa nauttia paitsi taiteesta melko laajalla spektrillä, myös laadukkaista kulttuurihistoriallisista näyttelyistä, sekä tietenkin itse museorakennuksen loistokkuudesta. Ateneumin lisäksi Museokorttiin liittyneitä museoita on lähes 200 ympäri Suomen, ja täydennystä lienee luvassa. Sormeni syyhyävät odottaen tulevaa kesää, jolloin maakuntamatkailu saa aivan uuden ulottuvuuden, kun suurimpaan osaan museoista pääsen sisään vilauttamalla yhtä ja samaa korttia. Tulevan kesän kohteideni mukaisesti näyttelylistalleni voisivat valikoitua esimerkiksi Turun linnan Tyttökuningas ja Kolin luontokeskus Ukon Koli kautta aikojen.



Museokortissa on mielestäni nimenomaan kysymys sen helppoudesta. Museokortti:

- madaltaa kynnystä käydä museoissa
- mahdollistaa uuden, joustavamman tavan tutustua museoihin (esim. pistäytymisen lempitaideteoksensa äärellä vaikka joka ikinen päivä, kuinka romanttista!)
- tulee semiaktiivisellekin museokävijälle edulliseksi vuoden aikana
- varmasti lisää haltijansa museovierailuja, myös sellaisiin paikkoihin joihin ei muuten tulisi mentyä
- antaa syyn vierailla museoissa ihastelemassa vaikkapa pelkkää arkkitehtuuria ja upeita sisätiloja

Museokortin toteutuminen Suomessa on merkittävä juttu, eikä vähiten sen vuoksi, kuinka sekalaisia taustaorganisaatioita ja pääsymaksukäytäntöjä suomalaisten museoiden joukkoon mahtuu. Mielestäni on kaunista, että museoala on hyvin konkreettisella tavalla osoittanut puhaltavansa yhteen hiileen. Ja lopputuloksena on myös asiakkaan etu.



Miten Museokorti käytännössä toimii? Museokortti otetaan käyttöön 5.5.2015, niitä myyvät Museokortti-järjestelmään liittyneet museot (linkki listaukseen yllä), Museot.fi-verkkokauppa (ei näemmä toimi ihan vielä) ja Tiketti.fi. Kulttuuri- ja virikesetelit käyvät kuulemma maksuvälineinä mikäli myyvä taho niitä vastaanottaa. Hinta on 54 euroa, väliaikaisen kortin saa käyttöön heti, ja verkossa rekisteröidyttyään varsinainen kortti tulee postissa kotiin. Kortti on siis voimassa vuoden ensimmäisestä käyttöpäivästä, ja sitä saa käyttää vapaasti mukana olevissa museoissa, ainoastaan sillä rajoituksella että käyntejä on yhdessä kohteessa maksimissaan yksi per päivä. Museokortti on esimerkiksi lahjaideana aivan huippu!

Lehdistötilaisuudessa sain käyttööni Museokortin vuodeksi, ja minua kutkuttaa ajatus projektista, jossa kirjoittaisin jokaisesta Museokortti-käynnistäni vuoden aikana jotain. Samalla konkretisoituisi kortin hyödyt ja sen käytön laajuus. Jätän asian hautumaan. Aivan ensimmäiseksi taidan hyödyntää Museokorttiani tsekkaamalla Kiasmassa Ismo Kajanderin näyttelyn ja "vielä ehtii" -teemalla Amos Andersonin taidemuseon Vilhelm Hammershoin näyttelyn. Kulttuurihistoriallisista näyttelyistä ensimmäisinä listallani ovat Kansallismuseon Finnskogar ja Uskontojen maailma sekä Tamminiemen museossa pian avattava epäilemättä kutkuttavaa ajankuvaa sisältävä Miss Universum 1975.