tiistai 13. marraskuuta 2012

Eksentrikon koti

On aina hauskaa löytää itselleen entuudestaan tuntematon kotimuseo, jota on asuttanut jossain määrin erikoinen persoonallisuus. Viime aikoina olen vieraillut muun muassa Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa, jonka kotimuseo-osuus on ylitsepursuavassa runsaudessaan lähellä Lontoossa sijaitsevaa Sir John Soane's museumia, jossa vierailin myös taannoin. Kuten suurkaupungeissa yleensä, museoon saa ainakin jossain vaiheessa päivää jonottaa. Tällä kertaa pääsin vähällä.


Sir John Soane (1753-1837) oli arkkitehti, joka vaikutti 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alkuvuosikymmenien Englannissa. Hänen käsialaansa ovat muun muassa uusklassistiset The Bank of England, The Royal Academy ja merkittävät muutokset The Palace of Westminsteriin, joka on paremmin tunnettu The Houses of Parliament -nimellä.

Soanen Lincoln's Inn Fieldsissä sijaitsevan kotimuseon tekee erityiseksi useampikin seikka. Avainsanoja on peilit, valo, tavaranpaljous, mielikuvitusmunkki ja etevä pienten tilojen käyttö. Harmillista kyllä, sisätiloissa ei saanut kuvata. Rakennuksen fasadi alla.


Soane teki aikansa yläluokkaisen nuoren miehen kasvatukseen asiaankuuluvan Grand Tourin, joka  kohdistui Roomaan, kuten oli tyypillistä. Soane tosin oli muurarin poika ja matkusti stipendin turvin. Hänen tarkoituksenaan oli tutkia ja piirtää antiikin rakennuksia ja niiden yksityiskohtia. Hän matkusti pari vuotta ympäri Italiaa havaintoja tehden ja materiaalia keräten.

Keräämistään aarteista Soane perusti jo elinaikanaan kotimuseon. Kiinnostavinta antia museossa on taitavasti rakennetut interiöörit, joissa peilien ja kattoikkunoiden avulla luodaan tilan tunnetta sekä suuriin että pienempiin huoneisiin. Ja näitä pieniä käytäviä ja pukeutumishuoneita on todella runsaasti. Esimerkiksi tutkijan huone on pelkkä kapea käytävä, jonka seinät ovat täynnä antiikin veistosmalleja, mutta tila ei tunnu niin ahtaalta kuin voisi olettaa. Soane on käyttänyt peilien ja kattoikkunoiden lisäksi hyväkseen ikkunoita ja ritilöitä tilojen välillä luodakseen avaruuden tuntua.

Erityisen kiinnostava huone museossa on The Picture Room, jossa säilytetään tilaekonomisesti väliseiniin kätkettynä valtavaa määrää Soanen keräämää maalaustaidetta. Museon henkilökuntaan kuuluneen herrasmiehen näytös, jossa hän avasi gallerian liikuteltavat seinäpaneelit, oli melkoinen spektaakkeli. Museosta löytyy myös Akropoliin innoittama pylväikkö johon on sijoitettu antiikin veistoksia, kuvitteellisen munkin kammio ja sisäpiha täynnä Soanen keräilemiä suuria rakennusdetaljeja. Pohjakerroksessa sijaitseva katakombien tunnelmaa henkivä krypta, jonne on sijoitettu Soanen Egyptin kuninkaiden laaksosta hankkima sarkofagi, saa myös osansa kattoikkunoiden tuottamasta valosta välipohjaan sijoitettujen metalliritilöiden välityksellä. Tilat ovat pieniä, kapeita ja täynnä esineitä - mutta eivät tunnu ahtailta.



Lincoln's Inn Fieldsin museo koostuu kolmesta eri rakennuksesta, jotka Soane hankki eri vaiheissa. Vuonna 1792 hän osti ensimmäisen talonsa, jonka hän uudelleensisusti asunnoksi perheelleen, Soanella oli vaimo ja kaksi poikaa. Kodin yhteydessä hän piti arkkitehtitoimistoaan. 1808 hän osti viereisen rakennuksen, jonka takaosan hän liitti osaksi kotitaloaan. Vuonna 1812 hän jatkoi ostamansa rakennuksen loppuosan kanssa, jonka muutti uudeksi kodikseen. Rakennuksen takaosan hän omisti kotimuseolleen, jossa hän säilytti matkoiltaan keräämiä rakennusdetaljeja, veistoksia ja taideteoksia. Tässä vaiheessa Soane oli arkkitehtuurin professori, joten hän koki tarpeelliseksi pitää kotonaan esillä kokoelmaa, jota arkkitehti- ja taideopiskelijat saattoivat käydä tarkastelemassa ja inspiroitumassa.

1823 rakennuskokonaisuus täydentyi viimeisellä naapurirakennuksella, jonka takaosat ja sisäpiha otettiin kotimuseon käyttöön. Tänne perustettiin uusi taidegalleria ja kuvitteellisen keskiaikaisen munkin huone, kellari ja piha. Neljä vuotta ennen kuolemaansa Soane testamenttasi kotinsa valtiolle, jonka halusi pidettävän museona, mahdollisimman samassa tilassa kuin hän sen jätti jälkeensä.





lauantai 10. marraskuuta 2012

Grey Gardens

Kaikille, joita vähääkään kiehtoo muun muassa rappio, muutos, rakennukset, taiteilijahaaveet, Uuden Englannin seurapiirit ja persoonallisuudet, suosittelen lämpimästi illan Teemalauantaita Grey Gardens - tarua ja totta (Yle Teema klo 21).

Grey Gardens -dokumentti vuodelta 1975 (ohj. Albert ja David Maysles) kertoo oivallisesti vanhan maailman muutoksesta ja ihmisten sopeutumisesta elämään uudessa tilanteessa. Päähenkilöinä kaksi oman aikansa it-tyttöä, Edith Beale vanhempi ja nuorempi, jotka jatkavat omaa eksentristä tulkintaansa yläluokkaisesta elämästä rappeutuneessa talossa New Yorkin East Hamptonilla, tilanteessa jossa sekä status että raha ovat menneet menojaan jo aikapäiviä sitten.

Ensin Teemalauantai näyttää varsin onnistuneen fiktiivisen tulkinnan aiheesta vuodelta 2009, jossa muistaakseni käytetään myös dokumenttielokuvan kuvamateriaalia. Drew Barrymore ja Jessica Lange ovat loistavia pääosissa. Varsinainen dokumenttielokuva esitetään heti tämän elokuvan perään.



Valokuva dokumentin virallisilta sivuita: http://www.mayslesfilms.com/films/films/greygardens.html

 ----
Lisäys 12.11.2012: Muistin sekä oikein että väärin. Fiktiivisessä elokuvassa näytettiin pätkiä dokumenttielokuvasta, mutta ne olivat saman työryhmän dramatisointeja, eivät alkuperäisen dokumentin materiaalia.