keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Museoblogeja?

 Suomen museoliitto teki palveluksen kokoamalla museoiden ja muiden muistiorganisaatioiden ylläpitämiä blogeja yhteen postaukseen ja oman bloginsa sivupalkkiin. Varmasti moni muukin bloggaava museoiden ystävä tai museoammattilainen on tästä hyvin kiitollinen. Kuitenkin kaipaan luettavaksi myös hyviä yksityishenkilöiden pitämiä blogeja, joissa käsitellään museoaiheita. Varsinaisia pelkkiin museoihin keskittyviä blogeja luultavasti löytyy vähän, jos ollenkaan. Tällaisia blogeja on ollut, mutta ne ovat jääneet päivittämättä jo kauan sitten. Osin tätä tyhjiötä paikatakseni halusin itsekin aloittaa blogin, jossa käsitellään muiden muassa myös museoaiheita. Kulttuuriin yleisesti painottuvia blogeja on paljon, ja toivonkin, että te lukijat voisitte vinkata tuonne kommenttiosioon sellaisia hyväksi havaitsemianne yksityishenkilöiden blogeja, joissa käsitellään merkittävässä määrin museo- tai näyttelyaiheita. Muutaman suosikin olen jo löytänyt, mutta toivon mukaan löytäisin vinkeistänne paljon uutta kiinnostavaa seurattavaa!

perjantai 22. helmikuuta 2013

Ukkeli @ Helsinki10


Teemu Keisterin mahtavia, kreisejä ja villejä Ukkeli-tekstiilejä ja maalauksia on nyt nähtävillä Helsinki10:ssä osoitteessa Eerikinkatu 3. Teemu Keisteri on monilahjakas taiteilija ja käsityöläinen, joka on tunnetuin Ukkeli-hahmoistaan, joita hän maalaa tekstiileihin, kuten kangaskasseihin ja t-paitoihin. Huomiota herättävät neonväriset Ukkeli-hahmot ovat saaneet paljon näkyvyyttä katukuvassa ja esimerkiksi Maria Veitolan käyttäminä. Lisäksi Keisteri on löytänyt Ukkeli-aiheelleen alustan ainakin posliinimukeista, joulukorteista, piirroksista, seinämaalauksista ja sarjakuvista. You name it!



Helsinki 10:ssä esillä olevat mustavalkoiset maalaukset poikkeavat totutusta räikeästä Ukkeli-tyylistä, mutta ne toimivat erinomaisesti etenkin Helsinki 10:n pelkistetyssä ympäristössä. Graafiset, mielikuvitukselliset, herkullisen naivistiset ja ihanan hävyttömät työt ovat toisintoja tunnetuista maalauksista tai populaarikulttuurin kuvastosta. Esillä on muun muassa tulkinta Grant Woodin American Gothic -maalauksestasta ja oma suosikkini, Fritz Langin Metropoliksesta tuttu robotti.


Näyttely avattiin eilen, en tiedä kuinka kauan se on esillä. Joten menkää ja katsokaa, kun vielä ehditte!

(psst. Teemu Keisteri tekee Ukkeleita myös tilauksesta!)


(Kaikki kuvat: www.teemukeisteri.com)

maanantai 18. helmikuuta 2013

Yksinäisiä miehiä valkokankaalla

(Kuva: Finnkino)


Näin lauantaina kaksi täysin erilaista elokuvaa, joita kuitenkin yhdistää yksinäisyys, vieraantuminen sekä joukkoon kuulumisen ja hyväksytyksi tulemisen toive. Paul Thomas Andersonin tuore Mestari (The Master, 2012) kertoo yksinäisestä, traumatisoituneesta, alkoholisoituneesta ja fyysisesti sekä psyykkisesti rikkinäisestä miehestä, joka yllättäen löytää paikkansa erikoisen uskonnollisen kultin johtajan suojattina. Joaquin Phoenixin intensiivisesti esittämän sotaveteraani Freddie Quellin ja Philip Seymour Hoffmanin pelottavan luontevasti näyttelemän "mestari" Lancaster Doddin suhde on aluksi vähintäänkin kyseenalaisen tuntuinen hyväksikäyttö-riippuvuussihde. Tosin pian alkaa tuntua häilyvältä se, kumpi on kummassa asemassa. Molemmat miehet tuntuvat tavitsevan toistensa hyväksyntää kovasti. Kultin jäsenetkin epäilevät aika ajoin mestariaan, mutta suurempi on halu kuulua johonkin ja olla merkityksellinen osa yhteisöä. Pidin elokuvan intensiivisyydestä ja luontevuudesta sekä vahvoista rooleista sivuosia myöten. Ounastelen, että elokuva tulee kestämään aikaa, eikä vähiten näiden kahden miehen välien herkän ja voimakkaan tulkinnan vuoksi.


Kuva:Finnkino


King of Comedy (suom. Koomikkojen kuningas) on taasen Martin Scorsesen elokuva vuodelta 1983. Jonkinlaista kulttimainetta nauttiva elokuva tuli lauantaina Yle Teemalta, ja näin sen ensi kerran. Ja mikä täysiosuma elokuva onkaan! Siinä vajavaisuuttaan, yksinäisyyttään ja saavuttamattomia, epärealistisia unelmiaan harhaisen optimistisesti käsittelevä Rupert Pupkin (Robert De Niro) saa toivonkipinän idoliltaan, suositulta tv-koomikko Jerry Langfordilta (Jerry Lewis). Hän näkee kohtaamisen vapaalippuna menestykseen. Seurauksena Rupertin harhat voimistuvat, ja hänen sinnikkyytensä kasvaa mielettömiin mittasuhteisiin. Kaikki johtaa lopulta rikokseen, joka on (tahallisesti vai tahtomattaan?) niin nerokas, että Rupertin kaikki haaveet tulevat lopulta toteutumaan. Rupertin hahmo aiheutti minussa syvää säälin, myötätunnon ja samaistumisen sekamelskaa. Harva elokuva tuntuu niin täydelliseltä kaikin tavoin kuin King of Comedy. Sandra Bernhard on loistava sivuosassa maanisena fanina.

Edellä mainittujen elokuvien miehet etsivät omassa maailmassaan rakkautta, hyväksyntää ja sitä, että toinen ihminen tunnustaa heidät. Sitähän me kaikki haluamme?

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kirjapinoihin hautautunut

 (Huom! Kuva lavastettu ja epärealistisen romantisoitu.)

Hiljaiselo blogissa liittyy siihen, että olen ollut henkisesti jossain muualla eli hautautuneena kirjapinoihin. Kyseessä ei kuitenkaan ole romanttinen todellisuuspako romaaneihin. Elämäntilanne, jota määrittää pro gradu -tutkielma tarkoittaa toisenlaista todellisuuspakoa, nimittäin syvälle tutkimusaiheeseen. Pohdituttavia asioita on se mitä teen, milloin teen, missä järjestyksessä, missä arkistoissa pitää vielä käydä ja mistä saan sen ja tämän artikkelin.

Työ vaatii kahvia, keskittymistä, istumalihaksia, aikaa ja ajatusta. Prosessin intensiivisyysasteet toki vaihtelevat, joten sopii odottaa että kirjoittelen tänne vastaisuudessakin. Tulossa ainakin näyttelyasiaa, historiaa, lisää balettia, muutakin tanssia ja  elokuvia. Satunnaiselle hiljaiselolle on kuitenkin olemassa nyt virallinen syy. Ilahduttavaa on huomata, että blogiani käydään seuraamassa, vaikkei se ole viime aikoina päivittynyt, kiitokset siitä!

Terveiset paperivuorten keskeltä ja aurinkoa päiviinne!